365 vuorokautta poikkeustilaa

Aika on kummallinen käsite. Lapselle vuosi on valtavan pitkä aika, kun taas aikuiselta se viuhuu ohi usein vuosi toisensa jälkeen aiempaa nopeammin, vaikka auringon ympäri kiertäminen kestää kotiplaneetaltamme aina yhtä kauan. Kulunut vuosi on kuitenkin ollut poikkeuksellisen pitkä ja sen kesto on ollut henkisesti paljon enemmän kuin 365 vuorokautta.

Tarkalleen vuosi sitten, 12.3.2020, Suomessa toimiva tapahtuma-ala koki kauhunhetkiä. Viranomaiset kielsivät koronaviruspandemian vuoksi kaikki suuret tapahtumat ja tuhansien tapahtuma-alalla työskentelevien työtehtävät päättyivät kertaheitolla. Tapahtumia peruttiin tai siirrettiin hamaan tulevaisuuteen. Ihmisiä lomautettiin ja sulavasti raiteillaan kulkenut tapahtumateollisuus suistui vailla varoitusta mutkassa raiteiltaan.

Hommat haltuun

Alkuun elimme hetkellistä poikkeustilaa ja kuvittelimme, että asiat melko pian, viimeistään syksyyn mennessä, normalisoituvat. Niinpä otimme universumilta kopin ja siirsimme b2b-tapahtumat täysin virtuaalisiksi. Loikka ei ollut aivan valtava, olihan tapahtumissa ollut paljon virtuaalisia elementtejä aiemminkin, mutta oli siinä silti tekemistä. Samaan aikaan kun uutta teknologiaa omaksuttiin, sitä myös kehitettiin ja vietiin valtavalla paineella eteenpäin. Se mikä eilen oli paras vaihtoehto, oli jo seuraavalla viikolla vanhaa ja vähän kankeaa. Jatkuvasti uusia studioita uusine teknisine ratkaisuineen, erilaisia tapahtuma-alustoja ja keskenään paikoitellen erilaisia virtuaalisia tapaamissovelluksia ja toiminnallisia elementtejä. Tapahtuma-ala otti valtavan määrän kehittyvää teknologiaa haltuun lyhyessä ajassa ja siirsi osaamistaan samaa vauhtia myös asiakkailleen. Ja henkilöstö ei suinkaan ollut ainoa, joka kehittyi. Esiintyjät opettelivat tavoittamaan kuulijansa esiintymislavan sijaan ruudun takaa ja osallistujat oppivat osallistumaan uudella tavalla ja nauttimaan kotisohvalta käydyistä videoneuvotteluista ja chateista. Hommat otettiin yleisesti ja yhteisesti haltuun – siispä virtuaalinen yläfemma meille kaikille!

Kun uutuudenviehätys hiipuu normiksi

Uuden oppimiseen liittyy aina intoa ja innostumista ja virtuaalitapahtumien tekemisen suhteen kävi samoin. On ollut mahtavaa ottaa haltuun kokonaan uusi tapahtumagenre ja päästä kehittämään sen oheistoimintoja yhteistyökumppaneiden kera. Uutuuden viehätys silti kaikkoaa aina aikanaan ja kotisohvan pieruverkkariasetelmakin alkaa jo ottaa useimpia päähän. Ja totta puhuen, me livetapahtumien ammattilaiset olemme syystä päätyneet tv-tuotannon sijaan juuri tapahtumatuotannon pariin. Me haluamme olla siellä ihmisten ja livekohtaamisten äärellä, iholla. Haluamme nähdä osallistujien kasvoilta tunteita ja aistia ilmassa odotusta ja innostusta. Virtuaalinen on parhaimmillaankin eri kuin live, sen tietää meistä jokainen.

Nyt kun meillä on jo vuosi koronan höystämää elämää takanapäin, tuntuu uskomattomalta, että olemme yhä taas ja jälleen siinä samassa tilanteessa kuin viime keväänä. Emme edelleenkään tiedä kuinka pitkään tämä ”poikkeustila” tulee kestämään ja mitä se tuo mukanaan. Kuinka rokotukset toimivat ja mikä vaikutus niillä on livetapahtumien järjestämiseen? Milloin asiakkaamme saavat VALITA haluavatko he järjestää tapahtumansa livenä vai verkossa? Onko hybridi uusi normi, kun valinta on vapaa?

Resilienssin voimalla etiäpäin

Sen me kuitenkin tiedämme, että olemme selvinneet jo vuodesta ja – tulkoot mitä vaan – me selviämme jatkostakin. Tapahtuma-alan ihmisillä on yleisesti vahva resilienssi – olemme tottuneet alati muuttuviin projekteihin ja niiden sisällä tapahtuviin hämmästyttävän yllättäviin tilanteisiin. Olemme aina valmiudessa ja keksimme tilanteessa kuin tilanteessa ratkaisun. ”Show must go on” ei ole vain kappale, vaan sisältä kumpuava voima, joka työntää meitä eteenpäin. Tapahtumantekijöiden Kati Sorjanen kirjoitti FBTA:lle blogin otsikolla ”Pandemiatilanteessa puristuneet timantit”. Blogin positiivisten tulevaisuudennäkymien kannattelemana on hyvä jatkaa eteenpäin.

Emme voi tietää mitä tuleman pitää, mutta otamme sen rohkeasti vastaan ja reagoimme tarpeen mukaan. Varmaa on kuitenkin, että meistä jokainen osaa arvostaa jatkossa aitoja kohtaamisia, ihmisten läsnäoloa, taukojen puheensorinaa, kahvitarjoiluja ja jopa vessajonoja aivan eri tavalla kuin aiemmin. Kuluneen vuoden aikana toteuttamiemme virtuaalitapahtumien palautteissa yksi teema toistuu ylitse muiden: ihmiset kaipaavat takaisin livetapahtumien pariin. Jo pelkästään tuon lauseen lukeminen luo kaipuuta entiseen, uskoa tulevaan ja ennen kaikkea intoa meidän päivittäiseen tekemiseen.