Pietääs pien tauko!

Päivittäinen informaatiotulva eri kanavista on valtava. On suoranainen ihme, että pystymme käsittelemään informaation ja sulattamaan siitä edes jotain.

Myös tapahtumaosallistujaan kohdistuu valtava tiedon hyökyaalto. Erityisesti seminaarit tupataan täyteen asiaa - kiireisten ihmisten aika halutaan käyttää tehokkaasti. Keskeinen asia vain tahtoo unohtua: Pystyikö osallistuja poimimaan itselleen olennaisen? Pystyikö osallistuja omaksumaan jotain uutta? Saatiinko aikaan muutos?

Tapahtumatuotannoissa tekisi mieli välillä viheltää peli poikki ja hihkaista Riitta Väisäsen tyyliin: pietääs pien tauko! Erinäiset tutkimukset ovat kiistatta osoittaneet, että aivot tarvitsevat taukoja toimiakseen. Miksei seminaareja rytmitetä rohkeammin ja rakenneta sisältöjä selkeämmin? Osallistujien aivoille voisi tarjota vaihteeksi tapahtuman, jossa kaikki olennainen painuu mieleen.

"Nyt olisikin aika lanseerata aivobreikit - tauot, jotka on suunniteltu aivojen ehdoilla."

Tauot liittyvät yleensä syömiseen tai juomiseen tai verkostoitumiseen. Nyt olisikin aika lanseerata aivobreikit. Tauot, jotka on suunniteltu aivojen ehdoilla. Jos tarjotaan syötävää tai juotavaa, tarjotaan sellaista, mikä on hyvää polttoainetta aivoille. Jos tarjotaan virikkeitä, tarjotaan sellaista, mikä vapauttaa seminaarisisällön omaksumiseen tarvittavaa aivokapasiteettia.

Unen lisäksi ainakin liikunta ja taide ovat hyväksi aivoille. Miltä kuulostaisi seminaarissa hyppytunti ulkona tai taidegalleria tapahtuman tauolla? Kuorolaulua kahvin juonnin sijaan? Haastan kaikki tapahtumia suunnittelevat uhraamaan osan suunnitteluajasta aivojen huomioimiselle. Pienet oivallukset ja muutokset tapahtumapäivän rakenteessa voivat tehdä ihmeitä.