Rypyssä oleva maton reuna voi aiheuttaa isoja turvallisuusriskejä tapahtumassa. Useimmat ajattelevat, että väite on turhaa dramatisointia ja liioittelua. Turvallisuusasioista valistetaan usein esimerkkien kautta. Karuihin tosielämän tapahtumiin perustui myös saamani koulutus turvallisuusalasta. Koulutuksen esimerkit olivat todella silmiä avaavia ja niiden läpi ajattelen vuosien jälkeen jokaista tapahtumaprojektia.
Tapahtumaturvallisuus on asia, jonka tulisi olla automaatio eikä ylimääräinen ja turhaksi koettu lisätyö. Se on monista pienistä ja maallikolle yllättävistäkin yksityiskohdista koostuva kokonaisuus.
Kaistaleveys, varauloskäyntien määrä, savuilmaisimien sijainnit, tehosteusvan laatu, pistekuormat, kantavuudet, sähkökuormitukset, EA-välineistön laajuus, desibelirajat, vastuita ja oikeuksia, säädöksiä ja pykäliä. Kuulostaa monimutkaiselta ja sitä se onkin, jos ei tunne toimintakenttää.
Laki on aina sama, mutta tapahtumien riskitekijät, tapahtuman luonne ja rakenteet vaihtelevat. Turvallisuuden suunnittelu on valtaosaltaan ennustamista. Ennaltaehkäisy on siis tärkeintä. Vasta sitten tulee toiminta onnettomuuden jälkeen.
Turvallisuusasiat tulevat meillä Tapahtumantekijöissä, ja niiden pitäisi aina tulla, tapahtuman suunnittelussa esiin jo heti paikkavalinnan yhteydessä, jatkuen läpi koko suunnittelun ja tuotannon loppuen vasta tapahtuman purkuun. Joskus tilaisuuden suurin riskitekijä voi olla vieraan liukastuminen jäisellä pihalla, toisessa ilotulitteiden aiheuttama räjähdys, kolmannessa kutsumattomien henkilöiden sisäänpääsy. Kaikki nämä vaativat erilaisia ennaltaehkäiseviä toimia.
Turvallisuusasiat tuntuvat usein epäloogisilta ja osallistujienkin voi siitä syystä olla vaikea sitoutua niiden tärkeyteen. Esimerkiksi se, että konsertin vieras käyttäytyisi asiallisesti pitkävartisen lipun tai lasipullon kanssa, ei tarkoita sitä, että lipunvarsi tai pullo ei voisi toisen vieraan kädessä muuttua vaaralliseksi pahoinpitelyvälineeksi.
Ensiapupäivystys ja palovartiointi ja turvallisuussuunnitelma ovat kustannuseriä, joita toivottavasti koskaan ei jouduta käytännössä käyttämään. Väitän, että tämä on yksi syy miksi turvallisuutta ei aina edes haluta miettiä asianmukaisesti kuntoon, vaan budjetti käytetään mieluummin nimiartistiin tai neljänteen ruokalajiin.
Kun trombi kaataa huonosti kiinnitetyn teltan, ja vaikka henkilövahingoilta säästyttäisiinkin, on imago varmasti säpäleinä. Se mitä tapahtumassa hulppein puittein lanseerattiin ei jää mieleen, vaan tilaisuus muistetaan vain tylysti negatiivisena telttakatastrofina.
Tulipalossa menetetään usein sähköt. Ihmismassa hakeutuu asianmukaisin akkuvaloin varustettujen ovien kautta ulos, turvallisuusjohtaja kuuluttaa suunnitelman mukaisia ohjeita megafonin kautta. Evakuointi sujuu mallikkaasti, kunnes joku kompastuu tuulikaapissa pieneen sinänsä viattomaan maton reunaan. Hänen niskaansa kompastuu seuraava ja uloskäynti alkaa tukkeutua. Syntyy paniikki ja alimmainen ihminen jää muiden ihmisten tallomaksi. Lopun osaamme arvata. Muuten kaikki täysin kunnossa, mutta matto oli rypyssä.
Turvallisuutta ei voi ikinä tehdä liian hyvin. Turvallisuus siis ennen kaikkea.
